Ulla Harju

Maa. Savi.

Ikiaikainen liete, vuosimiljoonia tekeytynyt, viisaaksi tullut.

Kädet muokkaavat, läiskivät, hakkaavat, painelevat, silottavat, liittävät, kaivertavat.

Savi ottaa helposti muotoja jotka sille annetaan.

Savi tallettaa kivun, naurun ja tuulen ja antaa tarinalleni muodon.

Hidas kuumuus karaisee saven, riisuu epäolennaisen. Tuli kutistaa ja kiteyttää, taikoo värit esiin.

Tarinani on valmis – yhtä aikaa hauras ja luja.

The earth. The clay.

The eternal sludge has developed for millions of years, become wise.

Hands are kneading, smacking, beating, pushing, smoothing, joining, carving.

The clay accepts the given forms sensitively.

The clay preserves pain, laughter and wind giving a shape to my story.

Slow heat hardens the clay body taking off all the insignificant. The fire condenses and chrystallizes the clay, conjuring the colours out.

My story is completed – fragile and firm at the same time.